Sanan ja runon malja – Anu Kolmonen: Sururuuhen soutaja
On sotia ja sankareita, kylmää meren selkää haavoille ratkovia tulijoita.
Jälkeensä ne jättävät kelvottomat ihmisraaskat, kynnöskamaralle vihatut kiviset rantapellot ja poltettujen jähtien muistot. Unohtuneet unelmat toivosta, joka kantaisi veden yllä omin käsin veistettyä puuta, puhaltaisi valkeisiin purjeisiin myötäistä eteläisiltä mailta. Öisenä virvatulena lehahtaisi linnuksi lentoon pläkän ylle.