1.4.2022

Sarvesta härkää, sanasta laulajaa: aiheena luonto

Jussin vieraana studiossa ovat kirjailija Jenni Räinä sekä lauluntekijä Jukka Takalo.

Jussi, Jenni ja Jukka keskustelevat luonnon merkityksestä taiteilijalle sekä luonnon osuutta suomalaisessa laululyriikassa. Keskustelua syntyy myös luonnon mystisyydestä sekä luonnon vaikutuksesta vieraiden omaan taiteeseen. Jaksossa  pohditaan, että onko olemassa enää ihmisen ja luonnon vastakkainasettelua ja onko kaupunki osa luontoa vai onko se jotain muuta.

Lisäksi kolmikko käsittelee Jennin ja Jukan luontoaiheisia toivekappaleita.

Ensimmäisenä kappaleena käsitellään Marionin versiointi Kuusamo -kappaleesta. Kappale synnyttää pohdintaa kaupungin ja luonnon vastakkain asettelusta sekä luonnon romantisoinnista.

Toisena kappaleena on Rauli Badding Somerjoen Suon Kulkija. Nimen mukaisesti Jussi, Jenni ja Jukka keskustelevat suon merkityksestä ja suon kunnostamisesta.

Kolmas kappale tulee oululaiselta Radiopuhelimet -yhtyeeltä. Jussi avaa kuinka Luonto on mystinen -kappale on alunperin kirjoitettu runoksi ja vasta jälkikäteen sovitettu kappaleeksi.

Radiopuhelinten jälkeen keskustellaan Räjäyttäjien Samassa veneessä -kappaleesta. Koska kappaleessa odotellaan ihmettä, Jussi kysyykin vierailtaan heidän kokemiaan pieniä ihmeitä.

Viimeinen kappale on Viitasen Piian Meidän jälkemme hiljaisuus. Kappale herättää keskustelua ilmastonmuutoksesta sekä nuoruuden tyyleistä. Kappaleessa hippi varoittaa tulevaisuudesta, joten Jussi tiedustelee vierailtaan olivatko he hippejä tai jotain muuta nuoruudessaan.

Lopuksi vieraat selittävät, mitä luontoaiheisia teoksia heillä on sekä ottavat kantaa mitä ilmastonmuutoksen estämiseksi ja luonnon säilymiseksi pitäisi tehdä.

Luontojakson lyriikka-analyysi: Kuha – Opi tuntemaan sienet

Tämän kerran kappaleeksi valikoitui Kuha.-yhtyeen (tästä eteenpäin vain Kuha ilman pistettä) ”Opi tuntemaan sienet”. Siispä sananen niille, jotka eivät Kuhaa tunne.

Kuha on vuonna 1995 aloittanut helsinkiläinen, jo pillit pussiin pakannut yhtye, joka ponnistaa hyvin vahvasti akateemisuudesta. Kuha voitti kappaleellaan ”Fiktiota vastaan” Ylen Tiedeviisukisan ylivoimaisesti. Yhtyeen nettisivut koostuvat vain erilaisten akateemikoiden näkemyksistä heidän musiikistaan. Yhtyeen sanoittajana ja laulajana toimi Juha Kuha, josta yhteen nimi myös ilmeisesti tulee. Yhtyeen riveissä vaikutti myös Jeesus Vipunen, joka myöhemmin on opittu tuntemaan Finlandia-palkittuna psykologi-kirjailija Jussi Valtosena.

Tämän akateemisuuden valossa onkin mielenkiintoista, että ”Opi tuntemaan sienet” levyltä Fiktiota vastaan, tieteen puolesta (2007) on tarina biologista, jolla on vihdoin aikaa kenttätutkimukseen. Ensimmäisessä säkeistössä tunnelma on positiivinen: aikaa on ja välineet ovat pakattuna laukkuun. ”Darwin huutaa haudassaan”, mikä saa ymmärtämään, että kertojahahmolla on tarkoitus kumota tai muuttaa evoluutioteoriaa. Välissä luetellaan erinäisiä sieniä, jotka tässä tapauksessa ovat hyviä ruokasieniä.

Toisessa säkeistössä tunnelma on muuttunut synkeäksi. Tutkijamme on uupunut tutkimuksensa kanssa ja akateeminen vapaus on muuttunut vankilaksi. Pulloon nojaaminen tarkoittanee sienen lailla juomista. Onnikin on uhrattu tieteen alttarille. Tällä kertaa ei luetella hyviä ruokasieniä vaan vaarallisimpia myrkkysieniä. Kerto säe kuitenkin rohkaisee tutustumaan erilaisiin sieniin: heltta-, kupu-, kotelo ja torvisieniin haperoita ja kääpiä unohtamatta.

Viimeisen säkeen tunnelma muuttuu jo absurdiksi. Kuin tekijä olisi maistellut silokkeja eli suippomadonlakkeja ja saanut yliannostuksen psilosybiiniä. Elämä on kuin jalkasieni ja jalkasieni on elämää. ”Heikot sortuvat agoralla” lausahtaa kylmänkalskeasti kertoja, joka viittaa sekä akateemisuuteen että heikot sortuvat elon tiellä -sanontaan. Mielenkiintoisinta pohdintaa syntyy parisuhteesta: onko kyse symbioosista kuten männyn ja sienen kohdalla vai onko toinen kenties loiseliö? Nainen kuulemma muistuttaa sientä mutta mies ei mäntyä. Noinkohan.

Kertojan luotettavuus alkaa rakoilla ja on epäselvää, minkä verran häneen kertomansa tulee ottaa todesta. Itse väitöskirjaa tekeviä ystäviäni seuranneena tiedän, että tieteellinen työ saattaa olla raastavaa sisältä ja siinä mielenterveys voi huojahdella. Myös apurahojen alituinen epävarmuus asettaa omat haasteensa jaksamiselle.

Kuitenkin lopussa listataan taas hyviä ruokasieniä ja edelleen painotetaan sienilajien oppimisen tärkeyttä. Ehkä vielä jotain positiivistakin tapahtuu ja kysymys herää, ketä tässä lopulta opittiin tuntemaan? Gnothi seuaton eli tunne itsesi, ihminen sanoi Sokrates. Ehkä opimme laulun sienten kautta tuntemaan vain erilaisia ihmistyyppejä ja itsemme. Kyse on personifioinnista.

Tätä kautta voikin tulkita, että kertoja pääsi jossain määrin päämääräänsä: hän sai todistettua, että ihminen polveutuu myös sienistä nisäkkäiden lisäksi. Tai ainakin niissä on jotain samaa. Darwin huutakoon haudassaan.

– Jussi Moilanen

Räinän kuva: Otava/Teija Soini

Takalon kuva: Eliina Siira

 

 

Katso myös