Sarvesta härkää, sanasta laulajaa: aiheena seksi

Seksuaalisuus-jakson lyriikka-analyysi:

SANNI eli Sanni Maria Elina Kurkisuo on kuvailtu sukupolvensa ääneksi. Tavaramerkillisesti punatukkainen laulajatar ei arkaile puhua teksteistään intiimeistäkin aiheista eikä hänellä ole Kikan (Kirsi Hannele Sirén) kaltaista yhteiskunnallista painolastia harteillaan. Hän on siis emansipoitunut eli voimaantunut ja vapautunut naisena, mutta mihin hän on vapautunut. Otetaan siitä selvää.

”Pommi (pampampam)” on kappale Kurkisuon neljänneltä, Trippi-nimeä kantavalta levyltä vuodelta 2019. Se onkin kirjoitettu matkalla Miamissa, Sisiliassa ja Nashvillessä tuottaja Jurekin (Simo Reunamäki) kanssa. Levyllä Kurkisuo halusi räjäyttää totutut tavat tehdä musiikkia. ”Pommi” siis lienee sopiva valinta, vaikka ensisinkku ”Pornoo” olisikin jaksoon sopivampi. Ei ”Pommiltakaan” panemista tai ainakin sen ajattelemista puutu.

Kappaleella kertoo filtrailevasta viestinvaihdosta miehen kanssa – tai voi se olla nainenkin. Kurkisuo on kertonut olevansa biseksuaali. Viestittely on niin hauskaa, että itkettää – ehkä surusta, ehkä ilosta – sillä tällä toisella on tyttöystävä. Kertoja arvioi toisen pitävän tyttöystävänsä tisseistä enemmän kuin luonteesta, mutta myöntää puutteen sumentavan arviointikykyään.

Kertosäe perustuu pommi sanan monimerkityksellisyyteen. Pommi viittaa sekä tyttökaveriin seksipommina (aika pommi) että suhteen räjähdysarkaan tilaan (aikapommi). Tai ehkä kyseessä onkin kolmoismerkitys: toisen tyttökaveri räjähtää, jos saa tietää tekstittelijöistä. Myös leviämisellä viitataan sekä tiedon leviämiseen että räjähdykseen.

Kappaleen teemana on siis pettäminen. Eikä sitä mitenkään peitellä. Mutta syy myös vieritetään, tai ainakin yritetään vierittää, toisen niskaan siinä onnistumatta. Runkkauskin on tylsää. Teemana on myös unettomuus, sillä tekstailu tapahtuu yöllä kolmelta netin äärellä. Ja melatoniinit on ottamatta. Pam, pam, pam kuuluu ruuanlaiton, runkkaamisen tai seksin ääninä naapurista, joka pitää valveilla.

Vaikka kyseessä onkin SANNI:n sanoin bootycall, niin sen voi nähdä myös moderniksi Romea ja Julia -tulkinnaksi, jossa tekstiviestit ajavat parvekkeen alapuolella laulettavan serenadin virkaa. TikTak kuuluu kellosta, ja toinen harkitsee lähtemistä kävelleen eteiseen makkarista.

Tähän vähän tiivistyykin modernin laulun kirjoituksen hienous ja huonous: ovelilla sanaleikeillä, anglismeilla ja namedroppailulla luodaan kudos, joka on viihdyttävä ja oivaltava, mutta jonka koskettavuus voi kärsiä nokkeluuksista. Lopuksi himo kasvaa niin suureksi, että koko Suomi ja Euroopan Unioni vain nussivat ja runkkaavat. Trumpkin viittaa, että pampampam vaan.

Kappale on tässä maailman ajassa vielä kohtalaisen harvinainen naisen seksuaalinen kaipauksen kuvaus. Kertojahahmo on selvä subjekti eli toimija eikä miehisen himon tai katseen kohde. Tekeekö hän itse eettisesti oikein subjektina? Ei varmasti sen enemmän oikein kuin miehetkään, mutta ainakin kertoja rehellisesti kuvaa tapahtumat ja ottaa niistä moraalisen vastuun kertomalla asiat suoraan. Tai ainakin kohtalaisen suoraan.

SANNI ei ole Chisun ja Vesalan tapaan koko kansan suosikki, mutta hän tuo nuoruuden kipuilut karvoineen ja nahkoineen esille. Tietenkin voisi kysyä, onko moderni nuori nainen vapautunut siveyden sipulista ylikorostettuun seksuaalisuuteen, jossa nuorekkaana ja villinä esiintyminen on odotusarvoinen tila. Se ei ole kuitenkaan tällaisen varhaiskeski-ikäisen ukon arvioitavissa.

-Jussi Moilanen