Sarvesta härkää, sanasta laulajaa -laululyriikkaohjelmassa kansanmusiikkijakso
Pohjoinen kulttuurivirta -podcastin laululyriikkaohjelma, Sarvestä härkää, sanasta laulajaa etenee toiseen jaksoon. Aiheena kansanmusiikki.
Onko Lauri Tähkä rikkautta rakkaampaa? No, tietenkin on. Sarvesta härkää, sanasta laulajaa -laululyriikkaohjelman toisessa jaksossa pureudutaan suomalaisen kansanmusiikkiin. Vieraana HietaKettu -yhtyeestä tuttu Pinja Valo.
- Kansanmusiikki-jakson lyriikka-analyysi: Elonkerjuun Pauhaava sydän
Lauri Tähkän säveltämä ja sanoittama ”Pauhaava sydän” lienee monelle tuttu radioaalloilta ja nelinkertaista platinaa myyneeltä Tuhannen riemua -levyltä vuodelta 2007. Siis tuttu jopa ärsyttävyyteen asti. Minulle se merkitsi suomenkielisten kansanmusiikkivaikutteiden uuttaa esiinmarssia populäärimusiikin puolelle. Toki muutkin bändit kuten Korpiklaani (Vuoteen 2003 asti operoiden nimellä Shaman) olivat edesauttamassa tätä kehitystä.
Ensimmäisenä ”Pauhaavasta sydämestä” jää mieleen alkusäe ”Ei rikkaus oo rakkautta rikkaampaa”. Kappaletta kannattaakin lähteä purkamaan enemmin äänteellisyyden kautta kuin itse sanojen merkitysten tai vertauskuvien. Vaikka virke ei olekaan murteellinen, niin r-kirjaimen runsas käyttö luo heti eteläpohjalaisen hengen kappaleeseen. Tämä r:n edustus (t:n heikonasteen vastineena) ei ole uutta Elonkerjuulle, sillä etsikkolevyn nimi oli Pistoja syrämmessä vuodelta 2001, joka sekin myi jo kultaa. Myös levyjen otsakkeet kuten Komia on aina komia, Syntymähäjyt ja Maailma on renki luovat pohojalaista mielikuvaa.
R:n reilu käyttö suomalaisessa lyriikassa ei ole uutta. Tapio Rautavaara käytti r-kirjainta viljalti ulosannissaan muun muassa musiikillisessa tarinassaan ”Korttipakka”. Rautavaara myös tunnetaan lausahduksestaan: ”Nöyrä pitää olla, muttei nöyristellä.” Turo’s Hevi Geen ”Santapaperi”-kappale irvailee Rautavaaran ulosannille. Tähkän läpi säkeistöjen jatkuva r:n käyttö siis luo mielikuvaa jätkämäisyydestä, ronskia mieheydestä ja pohjalaisuudesta, joka tuo mieleen myös Juha Miedon tai nuoremmille ehkä Duudsonit.
Ainoastaan toisen säkeistön loppu on r-kirjaimeton. Siellä väitetään, ettei ”Valhe oo viisautta tyhmempää”. Näin koronarokotuskeskustelujen tiimellyksessä säe saa hieman ikävän klangin, mutta kyse on pitkälti pop-muusikkojen käyttämästä vastakohtien päälleen kääntämisestä, joka on hyvin yleinen tehokeino varsinkin maalailevimmissa, tarinattomissa teksteissä. Esimerkki voisi toimia Ismo Alangon ”Hullun paperit”, jossa pasifistinen henkilö saa ”punaisen kortin” eli vapautuu armeijasta lääkärin lausunnolla. Onko henkilö, joka ei halua tapaa, siis hullu ja se joka haluaa, terve? Hienosti sanottuna Alangon tekstin tapauksessa kyseessä on paradoksikehäpäätelmä.
Kertosäe sisältää samankaltaisia r-painotteisia horinoita kuin säkeistökin, mutta lopuksi haluaisin, että kiinnitämme huomiota viimeiseen säkeeseen. Siinä mieli muuttuu mielitietyn läheisyydessä peilityyneksi ja koskena pauhaava sydänkin rauhoittuu. Täälläkin on vastakohtina pauhaava koskia ja peilityyneys. Kappaleen voi kokonaisuudessaan tulkita mielenkuohussa tuotetuksi jaaritteluksi, jonka päättää lopulta ihastuksen saaminen vierelleen. Ja kukapa ei voisi samaistua tällaiseen optimistiseen sanomaan, jossa rauha löytyy rakkaan rinnalta.
-Jussi Moilanen
Koko ohjelman soittolista:
