Sarvesta härkää, sanasta laulajaa -laululyriikkaohjelma huumorimusiikin äärellä
Jussi Moilasen luotsaama laululyriikkaohjelma, Sarvestä härkää, sanasta laulajaa aloittaa huumorimusiikin perkaamisella.
Oliko Jope Ruonansuulla aina mielessä Juha ”Watt” Vainio? Voiko humpalla elää, vai täytyykö vielä syödä lapsen vanukkaat? Jussi Moilasen Sarvesta härkää, sanasta laulajaa -laululyriikkaohjelman ensimmäisessä jaksossa pureudutaan rakastettujen ja vihattujen huumoribiisien lyriikoihin. Vieraana studiossa Jalot pojat -yhtyeestä tuttu Matias Tapaninen!
Huumori-jakso lyriikka-analyysi: Reino Helismaan Sorsanmetsästys
Kun harkitsin tämän ensimmäisen, huumoriteemaisen lyriikka-analyysin kappaletta, minulla pyöri mielessä montakin vaihtoehtoa. Olisin voinut analysoida, miten Juha ”Watt” Vainion Aina mielessä -kappaleessa naiset ovat mielessä, mutta ei niitä yhtään kertaa matkoilla näy tai kuulu. Onko kyseessä siis kuvaus homososiaalisesta toiminnasta? Tai kuinka Jope Ruonansuu riisuu Ritke Vorresterissa Kauniit ja rohkeat -sarjan kitschistä ja ulkokultaisuudesta hyvin koruttomaksi arkipäivän kuvaukseksi. Pierua pukkaa ja Clarkella valluu huulesta veri.
Päädyin kuitenkin analysoimaan Reino ”Repe” Vihtori Helismaan Sorsanmetsästys-kappaletta, sillä se on mielestäni sorsanmetsästyksen ohella parodioitu kuvaus jatkosodan traumoista, joista Suomi kansakuntana lauluntekoaikoihin kärsi. Laulun sanoituksen henkilöt joutuvatkin lähes välittömästi taistelustressin eli traumaperäisen stressihäiriön kouriin, kun ensikosketus sorsiin on saatu. Ja tässä mielestäni syy heikkoon metsästysonneen.
Ensimmäinen säkeistössä eteemme avautuu loppukesän alkava sorsastuskausi, jonka kunniaksi 5 miestä on hiipinyt rantapusikkoon jo odottamaan, että kello löisi kaksitoista – kuin suurhyökkäyksessä konsanaan. Tapahtumat voisivat olla vuodelta -44 Äyräpään tai Vuoksen rannalta. Miesten aseistus vaihtelee ilmakivääristä ”pertaaniin”, jolla viitataan Berdan-kivääriin, jota valmistettiin Venäjällä vuosien 1870 ja 1891 välillä. Jo ennen itse ”taistelua” Heikkiä ammutaan tai ampuu itseään vahingonlaukauksella jalkaan. Niin paljon miehiä jännittää. Vahingonlaukausta kuvittaa myös musiikillinen onomatopoeesia eli rytmisoittimilla tehty äänitehoste, tässä tapauksessa laukausääni.
Toisessa, kolmannessa ja neljännessä säkeistöissä käydään itse taistelu. Metsämiehet ovat niin epäorganisoituneita, etteivät sorsat edes pelkää metsästäjiä – saati lähde lentämään. Eemelillä räjähtää käsikranaatti kouraan, Kalle tippuu veteen varttitunniksi ja Julle sekä kertojahahmo ampuvat toisiaan. Vastoinkäymisistä huolimatta joukko taistelee takaisin: ”hakkaa päälle” sekä ”sorsia matalaksi” huudetaan urhoollisesti, lieska lyö aseen piipusta, ja vihan vimmassa, hikipäin lyijyä kylvetään sorsahahmoja kohti. Sanalla sanoen käy jyske maalla, merellä ja ilmassa.
Viimeisessä säkeistössä tapahtumia seuraa nöyryyttävä perääntyminen, kun ambulanssi tulee hakemaan väsyneitä taistelijoita lasarettiin eli (sota)sairaalaan. Onpa Kuopiossa Lasaretti-niminen sairaala edelleenkin ja Oulussakin hotelli Lasaretin paikalla ennen lääninsairaala. Siellä katkenneet luut lastoitetaan ja haavat tikataan. Kallea joudutaan jopa elvyttämään tekohengityksellä. Lääkäri on kuitenkin ymmärtäväinen: ”Että vaatihan miehiä taistelukin / saati sorsanmetsästys”. Sosialististen sorsatasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tulivat maaliin sisukkaat Suomen miehet. Duurivoittoinen soitanta luo kaikkiaan traumaattisille tapahtumille humoristisen tai ainakin lupsakan vastapainon.
Täytynee mainita, että satun tuntemaan erään pohjoissuomalaisen, kansainvälisestikin menestyneen skeet- ja trap-ampujan, joka erityisesti pitää tästä kappaleesta. Hän kuitenkin – toisin kuin on tässä tulkittu – kuuntelee kappaleetta mitä luultavimmin huonon amputaidon kuvauksena. Ja se on myös aivan yhtä hyvä tulkinta.
-Jussi Moilanen
Koko ohjelman soittolista:
